Julkisten hankkeiden kustannusarvioiden ylitykset ovat viime vuosina päätyneet lehtien otsikoihin ja aiheuttaneet epäluottamusta hankkeiden projektinhallintaa kohtaan. Raide-Jokeri ei ole välttynyt tältä kohtalolta ja joudummekin hakemaan kaupunginvaltuustoilta rahaa uudelleen. Kysymys siitä, miten voidaan olla varmoja, että tämä kustannusarvio sitten pitää, onkin varsin relevantti. Vastaan Raide-Jokeri-allianssissa tavoitekustannuksen laskennasta ja seurannasta, ja yritän tällä kirjoituksella vastata kustannuksia koskeviin kysymyksiin, jotka askarruttavat monia.
Onko kustannusarvio laskettu oikein vai ollaanko kohta uudestaan valtuustoissa?
Vuonna 2016 hyväksytyn hankesuunnitelman kustannusarvio laadittiin hyödyntäen hankeosalaskentaa, jota käytetään yleisesti hankkeiden varhaisen vaiheen kustannusarvioiden laadinnassa. Hankeosalaskennassa hinnoiteltavat osat ovat kokonaisuuksia, esimerkiksi katu tai kevyen liikenteen väylä, joille määritellään mitat, olosuhteet ja laatutaso. Näiden perusteella järjestelmä määrittää kohteelle kustannuksen.
Allianssin kustannusarvio on laadittu perustuen tarkempiin suunnitelmiin ja yksityiskohtaisemmalla laskentatarkkuudella. Hinnoittelimme nimikkeet panostasolla, mikä tarkoittaa, että katu on pilkottu eri rakenneosiin (kuten jakavat kerrokset, kantavat kerrokset ja päällysteet) ja nekin vielä pienempiin panoksiin (kerrosten rakentamiseen tarvittavat kiviainesmateriaalit, konetyö, työvoima sekä kuljetukset). Materiaalien hinnat on saatu pyytämällä tarjoukset kiviainestoimittajilta kuljetuksineen, konetyöstä ja työvoimakustannuksista urakoitsijalla on hyvä kokemusperäinen tieto. Laskenta perustuu yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ja toteuttamiskelpoisiin työsuunnitelmiin, joissa oletusten määrä on huomattavasti pienempi kuin hankesuunnitelmavaiheessa.
Kustannusarvio laskettiin kehitysvaiheen aikana neljä kertaa ja loppujen lopuksi lopullinen raitiotieinfran kustannusarvio oli jopa turhauttavan lähellä ensimmäistä kustannusarviota. Mutta hyvä näin – mikäli hinta olisi heittelehtinyt rajusti vuoden aikana, ei olisi varmuutta sanoa, että se on luotettava.
Miten allianssimallilla vaikutetaan tavoitekustannuksen pitävyyteen?
Raide-Jokeri toteutetaan allianssimallilla, jossa kantavana ajatuksena on, että riskit ja hyödyt jaetaan tilaajien ja palveluntuottajien eli allianssin suunnittelija- ja rakentajaosapuolten kesken. Jos kustannusarvio ylitetään, maksavat palveluntuottajat ylityksestä puolet ja tilaajat puolet. Maksimisanktio palveluntuottajille on palkkion suuruinen. Jos kustannusarvio alitetaan, hyötyvät palveluntuottajat tavoitekustannuksen maltillisesta alituksesta 25–50 prosenttia riippuen siitä, miten suuri alitus on. Palveluntuottajat eivät saa bonusta yli kahdeksan prosentin alituksesta. Osa alituksesta siirretään bonuspooliin, josta maksetaan palveluntuottajille bonuksia, mikäli allianssi onnistuu laadullisissa tavoitteissaan. Palveluntuottajille on siis erittäin tärkeää pyrkiä sekä alittamaan tavoitekustannus että saavuttaa ja ylittää odotukset laadullisissa tavoitteissa.
Kustannusarvion pitävyyden kannalta on hyvä, että kustannusarvio laskettiin koko hankkeelle. Useissa suurissa rakennushankkeissa urakoita kilpailutetaan peräkkäin, jolloin arvio koko hankkeen kustannuksista syntyy vasta viimeisen urakan kilpailutuksen jälkeen, kun muut urakat ovat vielä käynnissä tai jo valmistuneet. Raide-Jokerissa urakoitsijatkin ovat jo sitoutuneet tavoitekustannukseen hankkeen alusta loppuun.
Onko kustannusarvio laskettu sitten tahallaan yläkanttiin, jos sen ylittyminen syö yritysten katetta?
Kustannusarvion laadinta on ollut keskeisimpiä allianssin kehitysvaiheen tehtäviä ja sen tiukkuuden varmistamiseksi on tehty useita toimenpiteitä. Kaikista suurista materiaalieristä on pyydetty ennakkotarjoukset ja hinnoittelussa on käytetty edullisinta uskottavaa tarjousta. Ulkopuoliset, riippumattomat kustannusasiantuntijat ovat tarkastaneet kustannusarvion ja todenneet sen riittävän tiukaksi. Lisäksi kaupunkien omat asiantuntijat ovat todenneet, että kustannukset ovat hyväksyttävällä tasolla.
Allianssi on tehnyt vertailua esim. Tampereen raitiotien kustannuksiin, kaupunkien omiin kadunrakennusurakoihin sekä laskenut vertailuhintoja yleisesti katusuunnitelmien kustannusarvioiden laskentaan käytettävällä ROLA-hinnoittelulla, joka on astetta tarkempi hinnoittelumenetelmä kirjoituksen alkuvaiheessa mainittuun hankeosalaskentaan verrattuna. Vertailut tehtiin Raide-Jokerissa toteutettaville kaduille, kuten Linnoitustielle Espoossa ja Maaherrantielle Helsingissä, ja kaikissa tarkastelluissa kohteissa allianssin hinta oli edullisempi kuin ROLA-hinta.
Allianssihankkeessa ei ole lisä- ja muutostöitä, jotka perinteisesti nostavat erityisesti kokonaisurakkamuodolla teetettyjen urakoiden urakkasummia työn aikana. Tavoitekustannus voi muuttua ainoastaan, mikäli hankkeen sisältö muuttuu – jos rakennetaan esimerkiksi lisää katuja, parannetaan kaupunkiympäristön laatutasoa kehitysvaiheessa sovitusta tai muutetaan mitoitusvaatimuksia. Allianssi vastaa omista suunnitelmaratkaisuistaan ja niiden toteuttamiskelpoisuudesta, joten puutteet lähtötiedoissa ja suunnitelmissa eivät ole peruste lisätöille.
Suunnittelu tavoitekustannuksen asettamista varten kesti vajaan vuoden ajan. Kaikkia kohteita koko 25 kilometrin matkalta ei ole voitu suunnitella valmiiksi, eikä myöskään kaikkia riskejä ole voitu eliminoida tai edes tunnistaa vielä tässä vaiheessa. Epävarmoja tilanteita varten tavoitekustannukseen kuuluu riskivaraus. Tunnistetut riskit on arvioitu ja niille määritetty todennäköisyysjakauma ja kustannusvaikutus, joiden perusteella riskivaraus on laskettu.
Sellaiset riskit, joita on vaikeaa hinnoitella ”oikein” ja joiden toteutumiseen allianssi ei voi vaikuttaa, on rajattu ulos tavoitekustannuksesta. Niille on oma, erillinen tilaajan riskivaraus, jonka toteutuminen ei ole sidoksissa allianssin tavoitekustannuksen ylittymisestä tai alittumisesta johtuviin bonuksiin tai sanktioihin. Täten palveluntuottajat eivät saa taloudellista hyötyä tilanteessa, kun niiden vaikutuspiirin ulkopuolinen riski, esimerkiksi lakimuutos tai yllättävä arkeologinen löytö, jää toteutumatta. Tilaajan riskivaraus on osa hankkeen kokonaiskustannusta.
No, pitääkö tämä kustannusarvio?
Oikea vastaus kysymykseen on valitettavasti se, että täysin varmoja emme voi olla. Pikaraitiotiejärjestelmä ei ole kuin maitopurkki, jonka hinta on tarkasti tiedossa ostohetkellä. Olisi naiivia uskoa, että kaikki sujuu täysin kuin kehitysvaiheessa on suunniteltu, juuri ne riskit toteutuvat, jotka on oletettu ja ylimääräisiä yllätyksiä ei tule. Aivan varmasti tulee. Tämä kustannusarvio perustuu riittävän tarkkaan suunnitelma-aineistoon ja on niin realistinen kuin allianssiurakkaa laskettaessa voi olla. Olemme saavuttaneet sellaisen lopputuloksen, johon kaikki allianssin osapuolet voivat sitoutua. Allianssissa kaikki voittavat tai häviävät yhdessä – jatkossa tehtävänämme on yhdessä löytää vielä parempia suunnittelu- ja toteutusratkaisuja, tavoitteenamme tietenkin yhteinen voitto.
Paula Tiainen
Kirjoittaja on Raide-Jokerin kustannuslaskentapäällikkö.
No joo joo, mutta kun lähes _kaikki_ nämä isot julkisrahoitteiset projektit tuppaavat pissimään kustannuspuolella reisille kerta kerran jälkeen. Miksi? Ettekö vain osaa, vai eikö veronmaksajien fyrkalla todellakaan ole väliä?
Ja mikä vielä raivostuttavampaa tuppaavat nämä hankkeet aina olemaan sellaisia, että ”ne nyt vaan on pakko tehdä maksoi mitä maksoi”, koska maapallohan täytyy aina kerta kerran jälkeen pelastaa tulevia sukupolvia varten kulloisenkin voimassaolevan maailmanparannus- ja edistysmuodin mukaan. Eli tehän voitte aina laskea sen varaan että rahoitus myönnetään joka tapauksessa, koska suurin osa poliitikoista on sen sortin narsisteja, että haluavat nähdä nimensä historiankirjoissa yhtenä heistä, jotka taas _jälleen_kerran_ pelastivat maailman oman aikansa ideologisten johtotähtien ohjaamina. Eli miten te edes muka _voisitte_ epäonnistua projekteinenne vaikka mitä spedeilisitte, koska ”nää nyt vaan on tehtävä kustannuksista välittämättä” – kuten aina?
Tätä sporaahan on perusteltu mm. niin, että se saa maksaa mitä vaan, koska ratikkakiskojen esoteeris-maaginen kiinteistöjen arvoa huimasti nostava vaikutus kompensoi joka tapauksessa vaikka minkämoisen kustannustason nousun. Ja näin, vaikkei mitään syy-seuraussuhdetta tuolle oletetulle ratikkataikasauvan heilahdukselle olekaan näytetty yksiselitteisesti toteen missään. Joo, kantakaupungin kämpät maksavat hunajaa, mutta onko koskaan tullut mieleen, että niissä maksaa se altbau- ja jugendmiljöö, joka maksaisi joka tapauksessa vaikkei minkäänlaista ratikkaliikennettä olisi koskaan edes keksitty? Vai onko esim. Eira jotenkin muuta vanhaa kantakaupunkia edullisempaa aluetta huonoine ratikkainfroineen?
Eli sori nyt vaan pieni kyynisyys, mutta eipä vakuuta. Koska tämähän nyt taas on niin tätä – ja niin moneen kertaan aiemmin jo kuultua.
Kiitos kommentistasi. Meidän mielestämme tilanne on nyt päätöksenteon kannalta varsin reilu: kustannukset ovat luotettavalla tarkkuudella tiedossa ennen kuin rakentaminen on edes alkanut. Päätöksentekijöillä on siis hyvät valmiudet ja tieto päättää hankkeen toteuttamisesta juuri nyt.
Ulkopuolinen asiantuntija on arvioinut Raide-Jokerin kaupunkitaloudellisia vaikutuksia Helsingissä hankesuunnitelmasta tehdyn päätöksenteon yhteydessä, ja päivittänyt arviotaan nyt käytävää päätöksentekoa varten. Päivitetyn arvion mukaan Raide-Jokerin rakentaminen vauhdittaa kaupungin kasvua, ja tehty investointipäätös on näkynyt jo lisääntyneenä kaavoituksena ja rakentamisena. Raide-Jokerin vaikutusalueen kaavoittamisesta ja rakentamisesta odotettavissa olevat tuotot Helsingin kaupungille, 43 milj. € vuodessa, ovat varsin suuret suhteessa hankkeen kustannuksiin tai verrattuna siihen, että hanketta ei toteutettaisi.
Lisäksi arviossa todetaan, että Raide-Jokeri lisää sen vaikutusalueen vetovoimaa rakentamisalueena, mikä perustuu alueen saavutettavuuden paranemiseen, maankäytön kehittämistä koskeviin tavoitteisiin ja niiden mukaiseen kaavoitukseen sekä asukkaiden ja työpaikkojen lisäyksen aikaansaamaan palveluiden kehittymiseen. Alueella on potentiaalia myös suuremmalle rakentamisvolyymille kuin on arvioitu seudullisista lähtökohdista laaditussa MAL 2019 -suunnitelmaluonnoksessa, jonka tuloksiin päivitys perustuu.
Alkuperäinen arvio (2015)
Arvioinnin päivitys (2019)
Olenpas pahasti myöhässä.
Arvioinnissa (2019) puhutaan Raide-Jokerin vaikutusalueelle rakennettavan asutuksen kaavoitus- , vuokra- ym. tuloista: 43miljoonaa€/vuosi. On täysin järjenköyhää väittää, että tämä olisi jollain muotoa Raide-Jokerin tuotto. Pitäisi verrata saman alueen kaavoitukseen, myyntiin ja vuokraan ilman Raide-Jokeria. Tällöin päästäisiin vähemmän vääristeltyyn tuottoon. Mitä se tuotto sitten olisi? 5 miljoonaa vähemmän? 10 miljoonaa vähemmän? Vai eikö tämä alueen ’vetovoima’ riitä Raide-Jokerittomana? Onneksi ’vetovoimalle’ ei voi antaa numeroarvoa, mutten kävisi käry.
Eikö voisi vaan rehellisesti myöntää, ettei tässä projektissa oikeasti kiinnosta mikään muu kuin se että ratikka kulkee sähköllä?
PS. Vertailkaapa vaikkapa Berliinin Wilmersdorfin tai Steglitzin (ei ratikkaa 60-luvun jälkeen kummassakaan) hintoja saman kaupungin itäpuolen umpikortteli-ratikka-alueiden hintoihin. Itäkaupungin sporaverkon vaikutus hintatasoonhan on siis tarkkaan ottaen… niin mikä? Missä taikasauva?
Niin eikös näissä yleensä puhutakin raideliikenteen vaikutuksesta, ei pelkästään ratikan? Wilmersdorfiin ja Steglitziin kun pääsee metrolla ja junalla.
U- ja S-baana menevät, mutta näiden pysäkkipeitto on varsin harva. Ja kämpät silti kalliimpia kuin idässä, vaikka oltaisiinkin dösän varressa eikä ratikasta tietoakaan.
Tiedän, koska mulla on ollut Berliinissä kakkosasunto jo yli kymmenen vuotta ja seuraan paikallisia markkinoita puolella silmällä koko ajan.
Niin varmaan puhutaan juu. Ja kaikkein parhaitenhan tuon yleisen ja yleispätevän ratakiskojen esoteeris-maagillisen taikasauvavaikutuksen näkeekin vaikkapa Itiksessä, jossa neliöhinnat tunnetusti ovatkin jo Manhattanin tasolla, koska metro. Eiku…