- Mikä on hiidenkouru?
- Mitä Viilarintien hiidenkourulle tapahtuu?
- Onko Viilarintien hiidenkouru erityinen?
- Onko Viilarintien hiidenkouru tallennettu jotenkin?
- Miten hiidenkouru on huomioitu aiemmissa suunnitteluvaiheissa?
- Onko hiidenkourun sijainti ollut tiedossa, kun alueen asemakaavasta on päätetty?
- Miten hiidenkourua koskevat näkemykset on suunnitteluprosessin edetessä huomioitu?
- Löytyykö Viilarintien ympäristöstä muita vastaavia muodostelmia?
- Missä muualla pääkaupunkiseudulla voi nähdä sulamisvesikouruja?
- Miten sulamisvesikourut ovat muodostuneet?
- Millaisista paikoista kouruja tai muita jääkauden jälkiä voi löytää?
1. Mikä on hiidenkouru?
Raide-Jokerin linjauksen alueelle sijoittuva Viilarintien hiidenkouru on jäätikön alla muodostunut eroosiomuoto. Geologia ei tunne sanaa ”hiidenkouru” (tai ”hiidenuuni”), vaan näistä muodostelmista puhutaan sulamisvesikouruina ja niiden muotoina. Hiidenkouru- (ja hiidenuuni-) sanat ovat nousseet käyttöön nimenomaan Viilarintien kourusta puhuttaessa. Geologisessa termistössä tunnetaan kyllä sanat hiidenkirnu ja hiidenkivi.
Viilarintien sulamisvesikouru on ns. P-muoto eli plastisesti muovautunut muoto (plastically moulded form). Kyseiset muodot voivat olla jäätikön virtaussuunnan mukaisia, virtaussuuntaa vasten kohtisuoria tai suuntautumattomia. Suuntautumattomista muodoista näyttävimpiin kuuluvat hiidenkirnut. Suuntautuneet muodot ovat usein kourumaisia ja voivat olla suoria tai mutkittelevia ja niiden yhteydessä näkyy usein jäätikön jättämiä uurteita ja sirppimurroksia, jollaisia voidaan havaita myös Viilarintien kourussa.
2. Mitä Viilarintien hiidenkourulle tapahtuu?
Viilarintiellä on lainvoimainen asemakaava ja katusuunnitelma, joiden pohjalta Raide-Jokeria toteutetaan. Viilarintiellä katualue tulee koko leveydeltään käyttöön ja hiidenkouru jää rakennettavien jalkakäytävän, pyörätien ja puukaistan alle kadun eteläreunalla. Nykyisen asemakaavan puitteissa kadun linjausta ei pystytä siirtämään.
3. Onko Viilarintien hiidenkouru erityinen?
Viilarintien kouru on kaunis, mutta ei kuitenkaan ainutlaatuinen muodostuma tälläkään alueella. Suomen peruskalliossa on nähtävillä hyvin paljon jääkauden jättämiä jälkiä, mutta suurin osa niistä on piilossa maa-aineksen alla. Usein juuri rakennustöiden yhteydessä niitä löydetään, ja silloin ne ovat tietysti näkyvissä vain hetken. Voisi sanoa, että aina, kun rakennetaan, tuhotaan jotain jääkauden jälkiä – niitä on kaikkialla.
4. Onko Viilarintien hiidenkouru tallennettu jotenkin?
Kyllä on. Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen osasto on laserkeilannut ja tehnyt virtuaalimallinnuksen hiidenkourusta. Raide-Jokeri-allianssi on ilmakuvannut kohteen.
5. Miten hiidenkouru on huomioitu aiemmissa suunnitteluvaiheissa?
Hiidenkourun sijainti on ollut tiedossa jo Raide-Jokerin varhaisissa suunnitteluvaiheissa sekä asemakaavoja ja liikennesuunnitelmia laadittaessa. Hankesuunnitteluvaiheessa yhdessä Helsingin kaupungin ympäristötarkastajan kanssa todettiin, että hiidenkouru on valitettava mutta hyväksyttävä menetys hankkeen kokonaisuudessa. Hiidenkouru on arvokas mutta ei kuitenkaan suojeltava kohde. Hiidenkourua on käsitelty hankesuunnitelman raportissa ja se on merkitty suunnitelmakarttoihin.
Hankesuunnitelmassa lähtökohtana oli raitiotie nykyisen kadun vieressä entisen satamaradan paikalla. Ratkaisu ei edellytä louhintoja kadun pohjoisreunassa, jossa sijaitsee metron huoltorata sekä kalliotiloja. Hankesuunnitelmavaiheessa tarkasteltiin myös vaihtoehto, jossa raitiotie kulkee Viilarintien keskellä siten, että katu kiertää hiidenkourun sen pohjoispuolelta. Vaihtoehto arvioitiin kokonaisuudessaan merkittävästi (yli 5 miljoonaa euroa) reunavaihtoehtoa kalliimmaksi rakentaa[1]. Kustannusero muodostuu muustakin kuin kadun linjauksen muuttamisesta, eikä kadun linjauksen osuutta kustannuksista ole erikseen arvioitu. Tiedossa myös on, että reunavaihtoehtoon laskettiin erehdyksessä mukaan yksi ylimääräinen sähkönsyöttöasema ja myöhemmin tarpeettomaksi osoittautunut kaasuputken siirto, joten vaihtoehtojen kustannusero on näiltä osin pienempi.
Raide-Jokerin teknisten asemakaavojen ja liikennesuunnitelmien valmistelun yhteydessä raiteiden sijainti kadun keskellä arvioitiin paremmaksi Karhunkaatajan alueen kannalta, jotta raitiotie ei kulkisi uusien asuintalojen ikkunoiden alla. Tässä yhteydessä päätettiin siirtää raitiotie kadun keskelle kadun eteläreunalta ja sijoittaa ajoradat raitotieradan molemmin puolin, jolloin voidaan hyödyntää nykyistä kadun pohjoista ajorataa sekä jalankulku- ja pyörätietä työnaikaisissa järjestelyissä ja lopputilanteessa. Ratkaisussa kadun sijoittuminen maastoon tai tilantarve eivät muutu hankesuunnitelmasta vaan eteläinen ajorata ja raitiotie vain vaihtavat paikkaa.
Näiden muutosten jälkeen kadun rakentamiskustannukset eivät muuttuneet merkittävästi. Mahdollinen jäljelle jäävä kustannusero sovittiin alustavasti katettavaksi Karhunkaatajan alueen esirakentamisbudjetista.
Kalliota tarvitsee louhia merkittävästi vähemmän hiidenkourun yli kulkevalla linjauksella [2]. Kadun pohjoispuolella on korkeita kallioleikkauksia, jotka louhittiin nykyistä pyörätietä rakennettaessa. Kalliot sisältävät myös ensimmäisen maailmansodan aikaisen luolan ja metron koeradan, jotka vaikuttavat kalliolouhinnan tekemiseen.
Lähellä Kauppamyllyntien risteystä luolan edustalla on lisäksi tykkitie, joka rajoittaa kadun linjausta. Asemakaavoitusvaiheessa tykkitie arvioitiin yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa suojeltavaksi. Myöhemmin katusuunnittelun yhteydessä on maastokatselmuksessa käynyt ilmi, että tykkitie ei ole säilynyt vaan se on jo hävinnyt maastossa ja se voidaan purkaa.
Louhinta kadun pohjoispuolella aiheuttaisi myös puiden poistoja ja vaikuttaisi jonkin verran myös arvokkaaseen metsäalueeseen ja maisemallisesti merkittävään kallion lakeen. Eteläpuolen louhinnat vaikuttavat arvokkaaseen metsäalueeseen, joten tältä osin eroa ei juuri ole. Viilarintien pohjois-/itäpuolella olevat hiidenkirnut sijaitsevat kauempana, eivätkä ne ole kummassakaan vaihtoehdossa vaarassa.
Tarkempia suunnitelmia ja laskelmia hiidenkourun kiertävästä vaihtoehdosta ei siis tehty enää asemakaava- ja liikennesuunnitelmavaiheessa. Kiertämistä tarkasteltiin ainoastaan asiantuntija-arvioina keväällä 2016.
6. Onko hiidenkourun sijainti ollut tiedossa, kun alueen asemakaavasta on päätetty?
Kyllä on. Lautakunnassa liikennesuunnitelma ja asemakaava käsiteltiin ja keskusteltiin yhdellä kertaa, vaikka ne listalla olivat erillisiä. Näin toimittiin ennen Helsingin kaupungin toimialauudistusta kaikissa asemakaava-asioissa, joihin liittyi liikennesuunnitelma. (Toimialauudistuksen jälkeen liikennesuunnitelma on asemakaava-asian liite.) Siten hiidenkourun sijainti on ollut tiedossa päätöstä tehtäessä.
Asemakaavakarttaan hiidenkourua ei merkitä, koska se ei ole suojeltu kohde. Asemakaavakartta sisältää ainoastaan kaavamerkinnät ja pohjakartan. Hiidenkouru on käsitelty kaavan selostuksessa ja vuorovaikutusraportissa.
7. Miten hiidenkourua koskevat näkemykset on suunnitteluprosessin edetessä huomioitu?
Viilarintien hiidenkourua on käsitelty aluetta koskevan asemakaavan muutoksen selostuksessa ja kaavan vuorovaikutusraportissa on vastattu sitä koskevaan mielipiteeseen[3].
Helsingin kallioperän ja maaperän arvokkaiden kohteiden inventoinnissa hiidenkouru luokiteltiin arvoltaan parhaaseen luokkaan 1[4]. Toisaalta kolmasosa inventoinnin kohteista kuuluu tähän luokkaan (117). Inventoinnissa esitettiin erikseen noin 30 vielä suojelematonta kohdetta suojeltaviksi. Viilarintien hiidenkouru ei kuulu näihin. Toinen saman tyyppinen muodostelma löytyy Jollaksesta. Lisäksi ”Helsingissä on todennäköisesti varsinkin maapeitteen alla vielä useita löytymättömiä hiidenkirnuja, kalliokouruja ja koveria kallioseinämiä.” Roihupellon kourun arvo onkin erityisesti siinä, että pintamaa on satuttu poistamaan ja sen luokse pääsee helposti.
Hiidenkourun todennäköinen tuhoutuminen on tuotu esille Raide-Jokerin teknisten asemakaavojen aineistossa. Asemakaavan valmisteluvaiheessa pyydettiin eri viranomaistahoilta. Ympäristölautakunta katsoi lausunnossaan, että kalliokouru tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää, mikäli se on raide- ja katuteknisesti mahdollista. Hiidenkourun säilyttäminen olisi siis suotavaa, mutta ei välttämätöntä. Hiidenkourulla ei ole suojelustatusta.
8. Löytyykö Viilarintien ympäristöstä muita vastaavia muodostelmia?
Vartiokylän Viilarintien alueen lähistöltä löytyy silokallioita sekä jäätikön alaisten jokien kerrostamia hiekkoja ja soria. Silokallioiden alueella on nähtävissä Raide-Jokerin linjauksen alle jäävän jäätikön sulavesikourun lisäksi myös hiidenkirnuja (Viilarintien ja Kauppamyllyntien risteyksessä kallion päällä) ja kouruja (hiidenkirnujen alueella sekä metron koeradan tunnelin ulostuloaukon kallioilla) sekä koko joukko muita P-muotoja. Nämä mainitut muut muodostelmat eivät ole jäämässä Raide-Jokerin rakennustöiden alle.
Viilarintien kourut ovat siis muodostuneet jäätikön alla voimallisen, todennäköisesti turbulenttisen sulavesivirran iskeytyessä kallioon ja kuluttaen siihen nyt näkyvät muodot. Sulavan jäätikön reuna oli Viilarintien alueella noin 13 000 vuotta sitten. Ilmaston lämmettyä jääkauden kylmistä lämpötiloista jäätikön reuna vetäytyi nopeasti ja oli Ensimmäisen Salpausselän alueella Lahdessa noin 12 500 vuotta sitten. Tuohon aikaan Viilarintien kourut olivat noin 100 metrin syvyydessä silloisessa Baltian jääjärvessä, joka oli Itämeren aiempi makeavetinen vaihe.
Alueella seilasi tuolloin jäätikön reunasta lohjenneita jäävuoria. Sama ilmiö voidaan nykypäivänä nähdä syvään veteen päätyvien jäätiköiden ympäristössä napa-alueilla. Ilmasto kuitenkin viileni äkillisesti noin 1000 vuoden ajaksi ja jäätikön reunan perääntyminen hidastui huomattavasti ja jopa pysähtyi. Jääkausiajan katsotaan päättyneen ilmaston jälleen lämmettyä 11 600 vuotta sitten, jolloin jäätikön reuna oli Toisen Salpausselän tienoilla. Samaan aikaan Itämeren altaaseen muodostui meriyhteys ja Viilarintien kourut olivat edelleen noin 75 metrin syvyydessä vedessä, jossa sekoittuivat jäätiköltä tulevat makeat sulavedet mutta myös jonkin verran suolaista vettä Atlantilta. Maankohoaminen, joka johtui jäätikön painon väistymisestä, madalsi aluetta edelleen. Viilarintien ympäristön korkeimmat kalliot (> 40 m.m.p.y.) olivat ulkoluotoja noin 9500 vuotta sitten ja noin 4000 vuotta sitten Itämeren ranta-aallot huuhtoivat sulavesikourun aluetta, minkä jälkeen kourut ovat olleet merenpinnan yläpuolella.
9. Missä muualla pääkaupunkiseudulla voi nähdä sulamisvesikouruja?
Jäätikön sulamisvesikouruja on hyvin esillä esimerkiksi Uutelassa (vain muutaman sadan metrin päässä kahvila Kampelasta) sekä Nuuksiossa (lyhyen kävelymatkan päässä luontokeskus Haltiasta).
10. Miten sulamisvesikourut ovat muodostuneet?
Nykykäsityksen mukaan ne ovat alueella vaikuttaneen mannerjäätikön tuotoksia. Hiidenkirnujen ja kourumaisten muodostumien tapauksessa kyseessä on jäätikön alla muodostuneista eroosio- eli kulutusmuodoista. Muodostumien ajatellaan syntyvän etenkin jäätikön reuna-alueella. Varsinkin jäätikön sulamisvaiheessa, ilmaston jo lämmettyä, jäätikön reunaosan lämpötila on lähellä sulamispistettä. Tällöin jäätikön päälle, sisäosiin ja jäätikön alle syntyy runsaista sulavesistä eräänlainen verkosto, joissa vesi virtaa voimalla jäätikön pohjaosiin ja reunalle, kuljettaen mukanaan kiviainesta.
Sulavesien kerääntyessä isommiksi jäätikön sisäisiksi ja alapuolisiksi uomiksi veden kulutusenergia kasvaa, kun jäätikön sisällä virtaava vesi muodostaa alaspäin suuntautuvaa turbulenttista virtausta. Tällaisen turbulenttisen virtauksen kohdatessa kallion se kuluttaa sen pintaan kallion topografiasta ja virran suunnasta riippuvia kulutusmuotoja. Mikäli virtaus tulee vinosti kallion pintaan, muodostuu yleensä kouruja – ja vastaavasti, mikäli virtaus tulee pystysuorassa kallion pintaa kohti, muodostuu hiidenkirnuja. Hiidenkirnuja ja sulavesikouruja voikin tavata useampia samalla alueella. Tyypillisesti hiidenkirnuja ja kouruja esiintyy usein lähellä jäätikköjokitoimintaa, jonka merkkinä edelleen näemme Suomessa niin tyypilliset harjujaksot.
Jäätikön kulutustoimintaan vaikuttavat:
- Jäätikön omat ominaisuudet, kuten paksuus, liikesuunta, nopeus, sulavesitunneleiden sijoittuminen ja jäätikön pohjaosan lämpötila. eli onko jään pohja painesulamispisteen ylä- vai alapuolella. Kylmäpohjaisen jäätikön kulutustoiminta on huomattavasti heikompaa kuin ns. lämminpohjaisen jäätikön, jossa pohjan lämpötila on painesulamispisteen yläpuolella mahdollistaen veden ja kiviaineksen virtauksen jäätikön pohjalla.
- Alustan ominaisuudet, kuten kivilajikoostumus, rakenne, rakojen ja heikkousvyöhykkeiden sijainti ja yleisyys, rapautumisaste ja rapauman paksuus sekä mahdollisten maalajien laatu ja paksuus kallion päällä.
- Topografia eli pinnanmuodot. Alustan topografia määrittää jäätikön virtausta alueellisesti ja usein esim. harjujen sijoittuminen voidaankin selittää alustan pinnanmuodoilla.
- Ajan mukaan muuttuvat olosuhteet kaikissa kolmessa yläpuolisessa tekijässä.
11. Millaisista paikoista kouruja tai muita jääkauden jälkiä voi löytää?
Hiidenkirnuja on merkitty jo vanhoihin karttoihin, mutta kourumaiset muodostumat ovat pääosin kartoittamatta ja luetteloimatta. Hiidenkirnut ja sulavesikourut ovat yleensä näkyvissä hyvin huuhtoutuneilla rannan läheisillä silokallioilla, joissa ei ole maakerroksia eikä kasvillisuutta päällä. Todennäköisesti suurin osa näistä muodostumista on kasvillisuuden ja maa-aineksen peitossa. Useimmat hiidenkirnut sekä kourut ovatkin siis vielä ’löytämättä’. Niiden lisäksi mielenkiintoisia jääkauden jälkiä ovat esimerkiksi moreenikohteet, joissa on näkyvillä moreenin rakenteet ja kerrosjärjestys. Helsingin yliopiston geologian laitos toivoo kovasti löytävänsä tällaisen kohteen Helsingistä tai lähiympäristöstä opetuskohteeksi.
[1] Hankesuunnitelman selostusosassa vaihtoehdot ovat valitettavasti väärin päin eli hiidenkourun yli nykyistä katulinjaa kulkevan reunavaihtoehdon väitetään olevan kalliimpi.
[2] Hankesuunnitelman laskelman perusteella ero on yli 25 000 kuutiometriä.
[3] https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2015-002627/kvsto-2017-2/ (kaavaselostuksen sivut 24, 26 ja 63)
[4] https://www.hel.fi/static/ymk/julkaisut/julkaisu-06-04.pdf