Paahdeympäristöllä tarkoitetaan kuivaa ja aurinkoista elinympäristöä, jota Suomessa löytyy luontaisesti kedoilla, harjualueilla ja perinneympäristöissä. Paahdealueelle on tyypillistä matala, kukkiva, osin laikuittainen, mutta monilajinen kasvillisuus. Se ei yleensä ole kokonaan kasvipeitteinen, vaan hiekalla, soralla ja kivillä on merkitystä kohteelle.
Paahdeympäristöt ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä erilaisille uhanalaisille hyönteisille, kuten pistiäisille, perhosille ja kovakuoriaisille, jotka pesivät tai elävät lämpimässä sorassa tai siinä kasvavilla kasveilla.
Elokuun lopussa Lahdenpohjanraition paahdeympäristössä Kehä 1:n varrella kävi vielä kova kuhina.
Raide-Jokerin reitin varrelta paahdeympäristöjä löytyy Espoon Laajalahdesta Lahdenpohjanraitiosta sekä Perkkaalta Perkkaantieltä, Helsingissä taas Veräjämäestä Maaherrantieltä ja Roihupellosta Viilarintieltä. Ennen kylvöä paahdeympäristöjen kasvua ja lajivalintoja testattiin koealueilla ja kasvuun lähdöstä tehtiin myös ammattikorkeakoulun päättötyö.
Kasvualusta on tarkoituksella karu. Pohjassa on pyritty hyödyntämään paikalta kuorittuja pintamaita ja jopa betonimursketta. Kasvualustalla on merkitystä myös vieraslajien torjunnassa – ne eivät innostu köyhästä maaperästä niin hyvin, kuin perinteisestä niittypohjasta.
Vähäravinteisen kasvualustan vuoksi itäminen ja kasvu voi olla aluksi hidasta. Paahdeympäristöissä käytettyjä lajeja ovat mm. päivänkakkara, kangasajuruoho, ketoneilikka, keltamaite, keto-orvokki, jänönapila ja kissakello. Laikkuina on alueelle kylvetty kelta-apilaa, ahokissankäpälää, ja mäkitervakkoa. Suojaheinänä on lampaannata.
Monilajiset paahde- ja niittykasvustot tarjoavat arvokkaan elinympäristön lukuisille eliölajeille.