Mediassa puidaan harva se päivä merkittävien hankkeiden investointibudjettien ylittymistä. Viimeisten vuosien aikana julkisuudessa ovat olleet muun muassa Musiikkitalo, Länsimetro, Kehärata ja Olympiastadion. Budjettien ylittämistä perustellaan usein sillä, että todelliset olosuhteet poikkeavat jotenkin ennakkoarviosta. Esimerkiksi Kehäradalla on puitu lentokentän aiheuttamaa glykoliongelmaa ja Länsimetrossa kallion laatua.
Kustannusten hallinta on myös Raide-Jokerissa yksi itsestäänselvistä tavoitteista. Usein se mielletään yksinkertaisesti investointibudjetin kontrolloimiseksi. Helsingin ja Espoon kaupungit ovat tehneet päätöksen, jonka mukaan raideinfran kokonaiskustannukset ovat enintään 275 M€. Olemmeko saavuttaneet tavoitteen, jos hankkeen lopulliset suunnittelu- ja rakentamiskustannukset jäävät alle tämän kattohinnan?
Investointibudjetin pitäminen on itse asiassa hyvin yksinkertaista – jos aina valitaan halvin mahdollinen ratkaisu, niin budjetti varmasti alitetaan. Mutta pelkkä hintalapun tuijottaminen ei tietenkään kerro mitään lopputuotteen laatutasosta. Tärkeämpi tavoite onkin se, että annetun kustannusraamin sisällä päästään mahdollisimman laadukkaaseen lopputuotteeseen. Pelkän investointikulun rinnalla meidän onkin jatkuvasti arvioitava myös lopullisia elinkaarikustannuksia. Lyhytnäköiset ratkaisut toteutusvaiheessa saattavat kertautua monikertaisesti tulevien vuosien ylläpitokustannuksissa.
Investointibudjetin pitäminen on toki tärkeä tavoite, mutta vielä tärkeämpänä tavoitteena näen parhaan mahdollisen laadun tuottamisen jokaisella investointibudjettiin sidotulla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa erilaisten toteutusvaihtoehtojen kattavaa arviointia sekä investointi- että elinkaarikustannusten osalta, ja tietysti myös kokonaan uusien innovaatioiden tutkimista ja hyödyntämistä. Lisäksi on muistettava, että pystymme tuottamaan lisäarvoa tehokkaalla ja tuottavalla projektitoiminnalla – mitä vähemmän euroja kuluu itse suunnitteluun ja rakentamiseen, sitä enemmän euroja jää kiinni varsinaiseen lopputuotteeseen.
Investointibudjetin hallinnassa on muistettava, että työskenteleminen kaupunkiympäristössä 25 km pitkällä alueella aiheuttaa myös merkittäviä riskejä. Kun olemassa olevaa infraa lähdetään purkamaan, niin emme koskaan voi olla täysin varmoja siitä, mitä rakenteiden alta paljastuu. Lisäksi alueella risteilevät putket ja johdot tuovat oman mausteensa rakentamiseen. Kehitysvaiheessa suunnittelemme hankkeen niin pitkälle, että pystymme laskemaan tavoitekustannuksen koko hankkeen toteutukselle. Meidän on kuitenkin myös osattava arvioida tarpeeksi suuri riskivaraus, jotta rakentamisvaiheessa paljastuvat ennalta arvaamattomat kustannukset on mahdollista kattaa.
Investointibudjetti on tärkeä luku, joka ohjaa projektin suunnittelua ja toteutusta. Uskon, että annetussa investointibudjetissa pysyminen on Raide-Jokerissa mahdollista. Toisaalta uskon myös, että tulemme käymään hankkeen kehitysvaiheen aikana lukuisia keskusteluja halutusta lopputuotteen laatutasosta. Mikäli investointibudjettia on tarpeen vielä myöhemmin tarkentaa, niin vähintä mitä voimme tehdä, on kertoa avoimesti tarkentamiseen johtaneet syyt.
Katja Pekkanen
Kirjoittaja toimii Raide-Jokeri-allianssin projektipäällikkönä.